Man of the dark

Peli päiväkirja 2

Peli 2

19.6.2017

  • Janshai Caeronvar
  • Anri Frümholz
  • Gregward Bluesteam

8 (Raqiel) – 9 (Uriel), Gadriel, 1541

Sankarimme suuntasivat sisukkaasti kohti pohjoista Mejsaa, vaikka tiesivät että heitä saattoi määränpäässä odottaa mitä tahansa. Matka kaupunkiin oli kuitenkin pitkä eikä se taittunut yhdessä vuorokaudessa. 

Ensimmäisen yön aikana vahtivuorojen välissä sekä Janshai sekä Gregward saivat kokea käärmeiden inhan vihan kun taas Anrin kauneus unet keskeytyivät lentelevistä ruumiinosista. Pienen kiusan jälkeen sankarimme painoivat päänsä jälleen lehmoiseen uneen, astetta tarkemmilla vahtivuoroilla. Matka seuraavan vuorokauden aikana taittui nopeasti ja esteittä, kunnes pimeys laskeutui jälleen. Tällä kertaa toverukset leiriytyivät viettämään yötään Mejsan lähistöllä sijaitsevan metsän reunamille. Metsän siimeksessä seistessään Janshai aisti jotain olevan vialla metsässä, sen sijaan kun Anri sekä Gregward olivat enimmikseen keskittyneet hankkimaan vettä janoaan sammuttamaan. 

 

“Tämä metsä tuntuu omituiselta, kuin se kuolisi ja kuihtuisi pois.” Janshai informoi tovereita tiedoillaan, vaikkakin kumpikaan, sekä ihminen että puolihaltia eivät osanneet aistia samoja asioita kuin haltia toverinsa. Toisen yön aikaiset tapahtumat poikkesivat ensimmäisestä merkittävästi. Sankareidemme kimppuun ei hyökätty, mutta sen sijaan metsän eläimet toimivat rauhattomasti ja pohjoisen metsissä esiintyvät kookkaat pantterit pitivät sankareita silmällä koko yön. Vasta aamun valjettua nämä ylväät kissaeläimet jättivät metsän ja liikkuivat kohti avomaata, täysin vastoin normaaleja tapojaan. Tämä kiinnitti vahdissa olleen Janshain huomion. 

10 (Zelach), Gadriel, 1541

Vasta kolmannen vuorokauden iltana Janshai, Anri ja Gregward saapuivat viimein Mejsaan. Loistelias, mutta pieni kaupunki ei ollut enää miltein lainkaan tunnistettavissa. Kadut olivat synkät, mustaiset ja sotkuiset. Ikkunoita oli rikki, ovia oli rikottu, osaa oli yritetty korjata mutta jäljistä päätellen huonolla menestyksellä. Kaupunki oli pimeä, vain kuu kajasti valoa mutaisille mukulakivisille kaduille. Anri tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäänsä, hän oli kuullut tarinoita epäkuolleista, muttei käytännössä tiennyt niistä mitään… tai mitään muuta kuin sen, että ne olivat jo kerran kuolleita. Miten tappaa jo valmiiksi kuollutta?

 

Gregwardin suuta kuivatessa pahemman kerran, he kaikki pysähtyvät hetkeksi nostamaan kaivosta vettä. Olisi hyvä etsiä kaikki hyödyllinen kaupungista. Kaivo oli kuitenkin kärsinyt viikon aikana, ja sen sijaan että mekanismi olisi rullannut sangollisen vettä ylös maanpinnalle, päästi se korvia riipaisevan rääkäisyn, joka kuului varmasti pitkälle kaupunkiin kujia pitkin. Inhan äänen kuultuaan Gregward päästi otteensa kaivon kahvasta, jonka seurauksena rulla pyöri taaksepäin ja ääni jatkui yhä.

 

“Meidä piti olla hiljaa! Nyt kaikki tietävät että olemme täällä!” 

 

Eikä kulunut aikaakaan kun tiellä seisoi suuri, aavikkokaupungin sotilasvarustein somistettu hahmo. “Tuo ei ole Mejsan vartiosta…?” Anri kysyi arvioiden. Sekä Gregward että Janshai olivat osaltaan samaa mieltä, vaikkakin epävarmoja. Hahmon astellessa muutaman askeleen eteenpäin niin, että kuun valo paljasti olennon kasvot Anri oli oksentaa. Hahmon kasvot olivat kuin sulaneet pois. Iho repeili, leuka oli pois paikoiltaan, silmät kuivuneet kuoppiinsa…

 

Ensimmäisestä epäkuolleen kohtaamisesta nipin napin selvittyään ei sankareillamme ollut aikaa palautua kun he olivat pian jo piiritettynä kujien risteykseen, ympärillään neljä epäkuollutta ilmeisen tappavin aikein. 

 

Pitkän taistelun päätteeksi epäkuolleet kaatuivat eivätkä enää nousseet. Nimettäköön heidät virallisesti kuolleiksi! Gregward kärsi taistelussa ja haavoittui pahoin, mutta tilanne ei ollut vielä ohi. Taistelun äänet olivat houkutelleet myös muut Mejsan kaupungin epäkuolleet liikkumaan kohti ääntä. Oli päästä pois kaupungista tai piiloon, muuten sankarimme olisivat tuhon omia. Janshai ja Anri nostivat tajuttoman Gregwardin molemmin puolin olkapäilleen vauhdittaakseen pakoa. Tajuttoman miehen paino kuitenkin hidasti heitä molempia ja he saattoivat kuulla epäkuolleiden askeleet takanaan. 

 

Tilanteen kuitenkin pysäytti täysin sivukujalta ilmestynyt hahmo lyhdyn kanssa. Hetkeksi sekä Anri että Janshai pysähtyivät tuijottamaan ilmestynyttä hahmoa, joka tuntui tekevän heille saman. Kolmen sekunnin hämmentyneen tuijotuksen jälkeen hahmo viittoi tovereitamme seuraamaan häntä. Anri ja Janshai vaihtoivat hyväsyvät katseet ja lähtivät raahaamaan tajutonta toveriaan hahmon suuntaan. Ei mennyt pitkän matkaa, kun hahmo johdatti heidät kellariin, avaten oven edeltään. Anri ja Janshai kantoivat Gregwardin sisään kellariin, toivoen pääsevänsä suojaan ja piiloon epäkuolleilta. Ovet lukittiin moneen otteeseen heidän takanaan toverusten astellessa aina vain syvemmälle kellariin. Kynttilän valo kajasti kellarin viimeisimmästä päädystä, joka paljastui pian asuin tilaksi Mejsalaisille selviytyjille. 

Kellarissa ollessaan sankarimme saivat kuulla mitä Mejsassa oli tapahtunut. Yksi selviytyjistä, ilmeisimmin tämän porukan johtohahmo selvitti asiaa Anrille, toipuneelle Gregwardille sekä Janshaille.

“He saapuivat kaupunkiimme noin viikko sitten, yhdessä huppupäisen olennon kanssa. En osaa sanoa, oliko hän ihminen, haltia tai örkki… huppu peitti olennon kasvot. Epäkuolleet olivat tullessaan voimakkaampia kuin nyt ja ehdottomasti aavikkokansaa. Omat vartiomiehemme ja sotilaamme yrittivät puolustaa siviilejä sekä kaupunkia, mutta huonoin tuloksin, kuten näette… Nyt huppupäisen olennon kadottua epäkuolleet ovat menettäneet voimiaan, mutta silti… ne tuhoavat kaiken tielleen tulevan.”

 

Tämän lisäksi sankareillemme selvisi, etteivät epäkuolleet poistuneet kaupungista vaan pysyivät sen rajojen sisäpuolella. Tämä oli mielenkiintoinen huomio. Oliko joku määrännyt olentojen pysyvät tilusten sisäpuolella? Selviytyjien johtaja osasi myös kertoa Janshaille ja Anrille nähneensä Matt Flintin ja tämän kauppias ystävän hyökkäyksen päivänä. Miehet olivat tarttuneet miekkoihin ja menneet auttamaan Mejsan sotilaita hyökkäyksen aikana. Muuta tietoa kauppiasta ei sen koommin kuultu. Tämän lisäksi Mejsa vaikutti olivat siisti kaupunki, mitä kuolonuhreihin tuli. Epäkuolleet vaikuttivat siivonneet kadut tyhjiksi kuolleista Mejsalaisista. Missä kaupunkilaiset oikein olivat?!

 

Keskustelun lomassa selvisi myös, että hyökkäsen alettua osa Mejsalaisista oli alkanut sairastaa mystisesti. Kellarissa olleista selviytyjistä osa poti yhä korkeaa kuumetta eikä voinut hyvin. Tämä hankaloitti kaupungista poistumista, koska selviytyjät eivät tahtoneet jättää sairaita perheenjäseniään taakseen kuolemaan. 

 

Gregward, Anri sekä Janshai vetäytyivät kellarin nurkkaan suunnittelemaan seuraavaa liikettään. Tietoa Matt Flintistä oli vähän, se ei johtaisi tilanteessa mihinkään, tämä oli fakta. Mutta ihmiset kellarissa kaupasivat apua. He olivat kaikki maanviljelijöitä, tavallisia kaupunkilaisia ilman mitään tietämystä aseiden käytöstä. He kuolisivat alta aika yksikön mikäli yrittäisivät paeta ilman apua. 

 

Eiväthän sankarimme olisi sankareita, elleivät he auttaisi hädässä olevia siviilejä! Niimpä Janshai, Gregward sekä Anri löivät päänsä yhteen ja loivat mitä typerimmän idean Mejsan kaupunkilaisten pelastamiseksi. Suunnitelma kuului kutakuinkin näin:

 

Sankarimme poistuivat kellarista, päättivät pitää mahdollisimman paljon ääntä ja houkutella jokaisen Mejsan epäkuolleen peräänsä suunnatessaan kohti Mejsan pohjoista porttia, joka johtaa aavikolle. Samaan aikaan siviilit kulkisivat hissukseen kohti eteläistä porttia, joka johtaisi heidät kohti Vukania, joka oli avoin vastaanottamaan pakolaisia kaupungista. 

 

Suunnitelma toimi loistavasti aina siihen saakka, kunnes pohjoisen portilla katuje tukkeeksi rakennettu barrikaadi hidasti niin sankareidemme kuin epäkuolleiden vauhtia. Janshai loikkasi pienen muurikyhäelmän yli sirokkaasti, kuin haltiat yleensä… samalla kun Gregward ja Anri jäivät jumittamaan pienen muurin toiselle puolelle epätoivoisesti keksien kuinka päästä yli. Janshai auttoi ystävät barrikaadin yli ja matka metelöiden ja epäkuolleita houkutellen saattoi jatkua. Muttei kovin pitkälle…

 

Gregward juoksi pitkin kadun vasenta reunaa, kun ovi avautui yhtäkkiä hänen edestään suurella voimalla niin, että mies melkein paiskautui sitä vasten. Epäkuollut kömpi ulos avatusta ovesta kun Janshai kääntyi kannoillaan ja yritti puskea kuolleen aavikkomiehen takaisin taloon sisälle, epäkuollut pisti kuitenkin enemmän vastaan kuin haltia oli osannut arvioida ja liikahti vain aavistuksen taaksepäin. Gregward pisti lihaksensa peliin ja puski avatun oven takaisin kiinni, aikomuksenaan litistää epäkuollut aavikkomies oven väliin ja jatkaa matkaa. Epäkuollut kuitenkin piti miehet kiireisenä eikä hellittänyt helpolla. Anri nosti miekan vyötäröltään ja iski sen aavikkomiehen rintapanssarin läpi, tajuten vasta myöhemmin tehneensä virheen. Ei epäkuollut kuolisi sydämen läpi pistoon ja sitä paitsi miekka olisi nyt jumiutunut panssariin…

 

Ennen kuin sankarimme huomasivatkaan, olivat he joutuneet jälleen kerran saarroksiin epäkuolleiden keskelle. Mutta tämähän oli oletettavaa, eikö vain?! Mikäli aikoi toimia syöttinä. 

 

Tällä kertaa taistelu sujui aikaisempaa paremmin ja sankarit selvisivät tilanteesta kuta kuinkin ehjin nahoin. Epäkuolleiden kaatuessa lopullisesti maahan, jatkoivat toverimme metelömistä lähestyässään Mejsan pohjoisportteja epäkuolleiden hiljaisen laahauksen siivittämänä. He saattoivat vain toivoa siviileiden selviytyneen eteläporteille ja päässeen kaupungista ulos turvallisesti. 

 

Samaan aikaan läheisessä metsässä, minkä reunalla Anri, Gregward ja Janshai olivat toisena yönään yöpyneet tapahtui jotain… Kaksi tummiin pukeutunutta hahmoa tapasivat metsän reunalla, joista toinen polvistui huppupäisen olennon edessä. 

 

“Mestarini, koe on onnistunut” Polvistunut hahmo painoi päänsä kohti maata puhutellessaan herraansa. Huppupäinen olento kosketti puuta mietteissään. 

"Hyvä, en ihan vielä hallitse kaikkea tätä voimaa." Herraksi nimitetty huppupäinen olento vastasi eteensä polvistuneelle. "Eikä tämä tyydytä vielä nälkääni!" Polvistunut hahmo nosti katsettaan kohti herraansa. "Herrani, mitä teemme heille?" Hahmo osoitti kolme miestä. Herra loi silmäyksen miehiin ja totesi osoittaen yhtä: "hänessä on potenttiaalia, muista voit hankkiutua eroon."

 

peli 2 loppu. 

 

 

 

Comments

seliathas

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.